RWE-tutkimus: Krooninen munuaissairaus jää usein diagnosoimatta

Vaikka krooninen munuaissairaus (CKD) on luonteeltaan riskialtis ja munuaishoitoja on saatavilla, se jää usein diagnosoimatta. Tämä koskee erityisesti potilaita, joilla ei ole tyypin 2 diabetesta (T2D), jotka muodostavat suurimman osan CKD-potilaista. Tämä havainto on peräisin tuoreesta rekisteritutkimuksesta, joka julkaistiin Nephrology Dialysis Transplantation (NDT) -lehdessä.

CKD on T2D:n tavoin yleinen sairaus Suomessa. Tutkimus korostaa, että on tietoisuutta tulisi parantaa ja CKD-potilaiden riskinhallintaa tehostaa, erityisesti niiden potilaiden osalta, joilla ei ole T2D:tä.

Tutkimusta sponsoroi lääkeyhtiö AstraZeneca, ja siihen osallistui Medaffconin asiantuntijoita, kuten Data Analysis Lead Iiro Toppila ja Sr. Scientific Advisor Kristiina Uusi-Rauva.

Sisäänottokriteerit: Kroonisen munuaissairauden diagnoosi ja eGFR-tasot

Tutkimukseen osallistui perusterveydenhuollon potilaita Keski-Uudenmaan hyvinvointialueelta (Keusote) Hyvinkään, Järvenpään, Mäntsälän ja Pornaisten kunnista sekä Turun kaupungista. Potilaat tunnistettiin CKD-diagnoosin tai heidän arvioidun glomerulussuodatusnopeutensa (eGFR) perusteella, joka on keskeinen munuaisten toiminnan mittari, jolla arvioidaan, kuinka hyvin munuaiset suodattavat verta.

”Koska tiedettiin, että potilaita oli enemmän kuin jo tunnistettuja, valittiin lisää potilaita heidän eGFR-arvojensa perusteella. Potilaat pyrittiin tunnistamaan joko diagnoosin tai laboratorioarvojen perusteella”, Uusi-Rauva kertoo.

Näiden tutkimustulosten vaikutuksesta voidaan päätellä, että Suomessa tarvitaan lisätoimia CKD:n tunnistamisen tehostamiseksi ja albuminurian seulonnan ja hoidon lisäämiseksi sekä munuaishoitojen käytön parantamiseksi.

Kroonista munuaistautia sairastaville ja riskipotilaille suositellaan säännöllistä seurantaa

Suomen kansallisissa hoitosuosituksissa suositellaan diabetesta ja CKD:tä sairastavien potilaiden vuosittaista seurantaa, kun taas verenpainetautipotilaiden seurantaa tulisi tehdä 1-2 vuoden välein. CKD-diagnoosin jälkeen seurannan tulisi tapahtua vähintään kerran vuodessa.

”Vaikka munuaisten toiminnan säännöllistä arviointia suositellaan, sitä ei tehdä niin usein kuin pitäisi”, Uusi-Rauva toteaa.

Tiedetään, että liian harvat T2D-potilaat käyvät säännöllisessä seurannassa, mutta diabetesta sairastamattomien CKD-potilaiden tai CKD:n riskiryhmään kuuluvien seurannasta ei ole riittävästi tietoa.

”Tiedetään, että monet potilaat jäävät diagnosoimatta”, Uusi-Rauva lisää.

CKD on yksi yleisimmistä tarttumattomista taudeista maailmanlaajuisesti, ja se aiheuttaa merkittävän taakan terveydenhuoltojärjestelmille. Arvioiden mukaan joka kymmenes ihminen sairastaa sitä maailmanlaajuisesti.

CKD:n ja sen komplikaatioiden esiintyvyyden odotetaan kasvavan väestön ikääntyessä. Tärkeimpiä riskitekijöitä ovat diabetes, verenpainetauti ja sydän- ja verisuonitaudit.

Kliiniset tulokset ja terveydenhuollon kuormitus

• Sairaalahoitojaksot olivat samankaltaisia potilailla, joilla oli ja joilla ei ollut T2D:tä.
• Kardiorenaalisten komplikaatioiden (CKD tai HF) osuus kaikista terveydenhuollon kustannuksista oli huomattavasti suurempi kuin ateroskleroottisten CVD-komplikaatioiden.
• Sairaalahoito oli merkittävä kustannusten aiheuttaja, sillä se vaikutti kustannuksiin jo vuotta ennen tutkimuksen indeksihetkeä ja pysyi pääasiallisena kustannusten aiheuttajana koko seurantajakson ajan.

Lue lisää:

Tyypin 2 diabetesta sairastavien ja sitä sairastamattomien vaiheen 3-4 kroonista munuaissairautta sairastavien potilaiden ominaisuudet, hoito ja tautitaakka Suomessa vuosina 2016-2022. Metsärinne K, Bodegård J, Toppila I, Uusi-Rauva K, Elmerdahl Frederiksen L, Brinkmann S. NDT (2024).

Lisää RWE tutkimustiivistelmiä löydät täältä.

Tämä artikkeli on kirjoitettu englanniksi ja käännetty tekoälyn avulla suomenkielelle.